Olipahan rentouttavaa herätä omassa huvilassa eikä kukaan häirinnyt untani.
Aamupalaksi sain oman tontin papaijan, joka oli täytetty banaanin paloilla. Mikäs sen parempaa kuin auringonkypsentämät hedelmät :)
Namuka Bay resortilla on kaikenlaista nähtävää ja tehtävää, joten ajattelin lähteä tutkimaan maastoa vanhojen sokeriruokokiskojen suuntaan. Fayaz, omistajan poika, pitää viikonlopun ajan leirikoulua omalle koululuokalleen ja kysyi haluanko lähteä mukaan katsomaan arkeologisia jäänteitä. Luokka koostui paristakymmenestä intialaisesta pojasta, iältään 13-18v (tai sinnepäin). Soluttauduin hyvin mukaan koska näytän aivan nuorelta intialaispojalta... eikun enpäs taida näyttääkään !
Mukaan extra-kavereiksi sain vielä resortin kaksi koiraa, Ranger ja Buffyn, jotka seuraavat minua joka paikkaan. Luokan kanssa menimme upeaan tippukiviluolaan, jossa on joskus asunut kannibaaleja. Museovirasto on jo aikoja sitten käynyt tyhjentämässä luolan kaikesta mielenkiintoisesta mutta yhdestä kolosta löytyi vielä yksi suuri luu, joka ei näyttänyt eläimen luulta. Luolan suulle tultua kukaan pojista ei uskaltanut mennä ulos koska koirat päivystivät edessä. Jostain syystä pojat pelkäävät näitä suloisia koiria ja käsky kävi ; dog lady, you can go first! ...ja niin minä pelastin koko luokan näiltä hurjilta pedoilta! ;)
Valitettava tosiasia on, että paikalliset (ei resortin väki) kohtelevat koiria huonosti, kuten heittelevät niitä kivillä. Nämä koirat purevat paikallisia ja eteenkin tummaihoisia, jos ne tulevat resortin alueelle. Täällä resortilla koiria kohdellaan erittäin hyvin ja ne saavat ruokaa, mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys kaikissa paikoissa.
Seuraavaksi menimme läheiseen metsään ts. viidakkoon, jossa oli lisää kannibaalien asutuksia. Viidakossa oli selvästi nähtävillä päällikön majan perustukset ja näimme päällikön "kultatuolin" eli kiven, jossa hän nautti katsella muiden ihmisten teloituksia. Lähistöllä on myös kallion kolo, jonne kannibaalit heittivät ihmisluut.
Liikkuminen viidakossa oli ihan ok, mutta Ranger oli koko ajan jaloissani. Jos otin pienenkin askeleen, hän teki saman. En siis kompastellut kasvistoon vaan koiraan. Yritin kulkea porukan viimeisenä, jotta koirapelosta kärsivät saisivat olla rauhassa mutta kun olen aika nopea kävelemään ja muuta olivat niin hitaita, niin se oli aika haasteellista.
Muut jäivät putsamaan polkuja ylimääräisitä kasveista ja kivistä, luin rivien välistä että työ ei sopinut naisille tai eteenkään valkoiselle turistille. Tulin takaisin resortille fidziläisen Sosin saattelemana ja hän esitteli minulle resortin kasvimaata ja nappasimme mukaamme papaijan, jonka söimme parvekkeellani. (Ja myöhemmin kuulin, että Sosin olisi pitänyt olla töissä juuri siellä mistä tulimme, mutta hän nyt jäi jumittamaan kanssani, hups!)
Philipin kanssa voin jo keskustella ja istuimme jopa samassa pöydässä illallisella mutta olen pitkävihainen, joten aika Namuka Bayssa ei ole tarpeeksi pitkä vihan laantumiselle.
Ajattelin myös jäädä Namuka Bayhin neljänneksi yöksi ja kun kerroin tästä Fayazille, hän vain totesi, että tee mitä haluat koska olet tämän paikan kuningatar! Näin naisia tulee kohdella! :)
Nojoo, tänään meillä oli pienen pieni palaveri jossa sovittiin, että laitan hyvät arvostelut Tripadvisoriin ja muillekin sivustoille Namuka Baysta ja sen takia saan asua loppuajan yksin merenrantahuvilassa edulliseen hintaan.
Illalla olin vielä semi-innoissani lähdössä rapujahtiin koulupoikien kanssa mutta sitten kun kello löi yhdeksän, väsymys voitti enkä todellakaan jaksanut lähteä sotkemaan itseäni pimeään mangrove-metsään.
Kylläpäs oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja opettavainen päivä!