Tiistaina oli jo normaalipäivä ja bussitkin kulkivat, joten lähdimme saaren toiselle puolelle rantakylään nimeltä Siuma. Tie Siumaan kulkee vuorien läpi ja maisemat olivat hienot.
Siuman ranta oli kuin unelma, eteenkin jos olisi yöpynyt viereisissä viiden tähden rantahotelleissa. Hotelleihin tutustuin sen verran, että sniikkasin niiden vessoihin vaihtamaan vaatteita.
Vaikkakin merivesi oli kauniin turkoosia mutta valitettavasti rannan korallit olivat kuolleet vuoden 2009 tsunamissa ja näky merenpohjassa oli surullisen karu. Paljon kuolleita irtonaisia koralleja ja vain muutama kala.
Takaisin tulo Apiaan oli hieman haasteellinen koska kaikki, joilta kysyimme viimeisen bussin lähtöaikaa sanoivat aivan eri aikoja sijoittuen välille klo 1:30 - 5:00. Menimme "bussipysäkille" eli tienristeykseen kolmen jälkeen mutta eipä jaksettu kauaa odotella bussia, jos sellainen oli edes tulossa, vaan liftasimme takaisin Apiaan. Koko rantareissuun sisältyi myös parit muutaman sadan metrin liftaukset ihan vain siksi koska ihmiset ottavat mielellään kyytiin ja näyttävät paikkoja, jos vaan kysyy.
Liftaaminen on Samoalla helppoa ja turvallista mutta omakohtaisesti miellyttäväksi asian teki se, että Daniele oli mukana eikä kukaan paikallinen kysellyt siviilisäätyäni. Oli rentouttavaa kun ympärillä ei pyörinyt perskärpäsiä ja paikallisten miestenkin kanssa pystyi puhumaan ihan normaalisti. Vaikka en olekaan kohdannut vaaratilnteita, niin tajusin miten paljon helpompaa on matkustaa miehen kanssa.
Ja ei,meillä ei ollut lomaromanssia.
Paikalliset kutsuvat valkoisia ihmisiä palangi-nimellä. Tarun mukaan kun samoalaiset näkivät ensimmäisen kerran valkoisen ihmisen, he luulivat että taivas oli räjähtänyt ja valkoinen ihminen oli laskutunut pilvien välistä. Joku palangi taisi jäädä matkan varrelle puuhun eikä laskeutunut maahan asti.... :)